Matkalla Ranskassa
Neljän päivän aikana näkee Ranskasta toki vain murto-osan, mutta kuitenkin enemmän kuin pelkän Champs Elyseen. Vaikka Ranskalainen joukkoliikennesysteemi onkin aivan ensiluokkaista, on järkevintä vuokrata auto. Automatkoilla pääsee testaamaan seikkailijaluonnettaan ja näkee hyvin paljon..
Matkalla pärjää vallan mainiosti kartankin avulla, mutta ranskalaiseen tiekulttuuriin kuuluu äärimmäisen kapeat ja pienet kylätiet siinä missä suuret monikaistaiset moottoritietkin, joten jos on mahdollista vaikka vuokrata GPS-laite -hanki se! Matkaan kannattaa ehdottomasti varata myös aikaa, sillä matkan varrelle taatusti eksyy odottamattomia ihania nähtävyyksiä. Ja sitten matkaan iloisin mielin...
Liikkumisen ilo
Allekirjoittanut reissasi neljä päivää eri paikoissa sekä eri liikennevälineillä aina Pariisiin, Etretatiin ja Omaha Beachille saakka, joka ilta kuitenkin palaten Beauvaisiin yöpymään ystävän luo. Beauvais sijaitsee Pariisista noin 70 kilometriä ylöspäin. Kaupunki on melko pieni ja suhteessa Pariisiin halvempi. Beauvaisissa on oma lentokenttä Beauvais Tille, joten sinne pääsee myös koneella. Varsinkin useat halpalentoyhtiöt käyttävät tätä kenttää.
Beauvaisista pääsee liikkumaan hyvin suuntaan jos toiseen junalla (SNCF) tai bussilla jos suosii julkista liikennettä. Todettakoon, että vaikka Beauvaisista pääseekin lähes joka suuntaan suhteellisen helposti, poikittaisliikkuminen voi kestää joskus tuskastuttavan kauan. Jos aikaa on vähän ja mielii muualle kuin Pariisiin kannattaa siksi vuokrata auto.
Maaseudun kauniit maisemat
Ensimmäisenä päivänä auto suunnattiin kohti Beauvaisia ympäröivää maaseutua. Vaikka matkan aikana ei useita kilometrejä kertynytkään, nähtävää oli paljon. Itse ranskalainen arkkitehtuuri on skandinaavisesta niin paljon poikkeava, että rakennuksia ja varsinkin kirkkoja ihastellessa, silmä lepää.
Monen monta kertaa tuli ihmeteltyä kuinka satoja vuosia sitten käsityöläiskulttuuri on kukoistanut. Vielä nykyaikanakin ranskalaiset suosivat koristeellisempaa rakennustyyliä. Maaseudulla luonto on keskieurooppalaiseen tyyliin vehreää vielä lokakuussakin ja siksi metsät tuntuvat kuin kutsuvan vaeltamaan. Ranskassa ei metsissä ole hirveästi aluskasvillisuutta, joten siellä on helppo samoilla. Senpä vuoksi ranskalaiset viettävät usein vapaa päiviään poissa kaupunkien hulinasta samoillen metsissä. Sieltä täältä metsän keskeltä voi löytyä hylättyjä vanhoja siltoja tai rakennuksia luoden jo ennestään satumaiseen maisemaan entistäkin lumoavamman piirteen.
Ranskalaiset tiet, myös maaseudulla, ovat hyväkuntoisia tosin aika kapeita. Maalla autoillessa kannattaa varoa vastaantulevia traktoreita tai tielle eksyviä lehmiä. Suomalaisen silmään (paitsi ehkä pohjalaisten) poikkeuksellista on laajat ja aavat pellot teiden varsilla. Nähdä voi eri suuntiin useita kilometrejäkin.
Etretatin lumoavat kalkkikivi kalliot
Toisena päivänä aikaisin aamulla suunnattiin auto vuorostaan kauemmaksi luoteeseen. Muutaman tunnin ajomatkan ja useamman tietullin jälkeen auto parkkeerattiin pieneen kalastajakylään nimeltä Etretat. Englannin kanaalin rannalla sijaitseva paikka tarjoaa matkaajalle hulppeat näkymät ja jollei ole koskaan kokenut nousu- ja laskuvesien tunnelmaa kannattaa paikalle jäädä koko päiväksi.
Etretatissa on hyvin näyttävät kalkkikivikalliot, joiden alla siintää sinistäkin sinisempi meri ja pyöreäkiviset rannat. Kalliot ovat kerrassaan upeat ja kylässä on golfaajan iloksi myös hyvä viheriö.
Ruokapaikkoja ja tuliaisputiikkeja on Etretatissa useiden turistikohteiden tapaan paljon, mutta hinnat eivät tyypilliseen ranskalaiseen tapaan huimaa. Pitsat maksavat kuusi euroa, pastat reilun seitsemän ja simpukat saman verran. Ranskan kielen taito on tarpeen myös Etretasissa, sillä oikeastaan kukaan ei ymmärrä tai saatikka puhu englantia. Myös menut ovat ranskaksi.
Vaikuttavat historian jäljet
Etretatista jatkoimme Normandian reissuamme kohti Omaha Beachiä, jossa sijaitsee Colleville-sur-Merin amerikkalaisten sotilashautausmaa. Sen jokainen 9387 ristiä katsoo länteen. Paikka on hämmentävä ja äärettömän vaikuttava. Varmasti kaikki ne, jotka ovat tietoisia Normandian maihinnousun tapahtumista, tuntevat sielunsa sopukoissa arvostusta paikkaa kohtaan.
Valtavan valkoisen ristimeren takaa siintää Atlantti ja Normandian rannikko, aivan kuin tuoden tuulahduksen vuosikymmenten takaa. Hautausmaalla on paljon turisteja, mutta vierailijoille muistutukseksi yksi asia, paikkaa tulee kunnioittaa, joten hihattomat paidat, minihameet ja lyhyet shortsit kannattaa vaihtaa peittävämpiin asusteisiin.
Omaha Beachiltä noin viidentoista minuutin ajomatkan päässä on Pont du Hoc, paikka, jossa voi konkreettisesti kokea sodan arvet. Rannikko on täynnä useiden metrien syvyisiä ja halkaisijaltaankin jopa kolmimetrisiä pommien tekemiä reikiä ja rikkonaisia saksalaisia bunkkereita. Voi vaan pohtia onko paikalta kukaan palannut elävänä kotiin...
Itse kotiin mentäessämme ylitimme Seinen ajamalla maailman toiseksi suurimman vinoköysisillan Pont Normandien yli. Le Havressa sijaitsevan sillan jänne on 856 metriä ja se on valmistunut kymmenen vuotta sitten. Kotiin pääsimme yhdeksän aikaan. Vaikka päivä oli raskas, jokainen matkalainen totesi päivän olleen todella hieno. Jokaisen tulisi ainakin kerran eläissään vierailla Normandiassa.
