Suomenkielellä maailmalla

Finntown News

Susanna Suhonen on suomalainen kirjoittajamme, joka perehdyttää lukijoitamme ajankohtaisiin aiheisiin.

Saturday, June 11, 2005

Published by USASuomeksi.com

2/2005

-     Juhannusiltana nukkumaan mennessä käännettiin vasemman jalan sukka nurin, ja sen kantapäähän pantiin viiden pennin raha. Sukka vedettiin vasempaan jalkaan. Sen jälkeen ei saanut enää mitään puhua. Unessa näki tulevan sulhasensa (Ruovesi).

-     Juhannusyönä piti mennä nukkumaan kupariraha pään alla. Aamulla noustua oli sen niminen mies, joka ensiksi tuli vastaan, asianomaisen tuleva puoliso (Valtimo).

-     Juhannusaattona piti ottaa 13 erilaista kukkaa, panna ne tyynyn alle. Unessa tulee sulhanen katsomaan (Hauho).

-     Kun juhannusyönä asettaa vastakkain kaksi peiliä, niin kun toiseen peiliin katsoo, näkee toisessa sulhasensa. (Sääksmäki 1887).

-     Kun pudottaa yhdeksän silmäneulaa juhannusyönä lähteeseen kultaisen sormuksen läpi, niin näkee lähteen kalvossa morsiamensa (Koskenpää 1923)

-     Juhannusta vasten yöllä, kun pestyissä vaatteissa nukkuu yön ja virsikirja pään alla, niin näkee yöllä sulhasensa (Kiuruvesi).

-     Juhannusyönä lakaistiin alastomana kaivon ympärys vastapäivään ja katsottiin sitten kaivoon. Siellä nähtiin sulhanen (Pomarkku).

Juhannuksen taikaa ja Suomen lipun kunniaa

 

Juhannuksenvieton pääpaino on juhannusaatossa, 23.6., jolle päivälle on vuodesta 1890 alkaen sovitettu Aaton nimipäivä. Juhannuspäivä on Suomen lipun päivä. 1920-luvulla alettiin Suomessa suunnitella liputuspäiviä. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934. Liput nostetaan salkoon jo juhannusaattoiltana kello 18, ne saavat olla salossa yön keskiyön auringon kajossa ja ne lasketaan vasta juhannuspäivän iltana kello 21.

Perinteisesti juhannuksena varsinkin nuoret naiset ovat tehneet taikoja. Näillä taioilla povataan tulevaa rakkautta, avioliittoa tai taiotaan parisuhteeseen onnea tai hedelmällisyyttä.

Ukon juhlan viettoa

 

Alun perin, juhannuksen aikaan ja päivän ollessa pisimmillään, vietettiin säänjumala Ukon juhlaa sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Keskiajan koittaessa kirkko nimesi kesäkuun 24. päivän Johannes Kastajan syntymäjuhlaksi ja juhla sai suomalaisittain nimen juhannus, joka on Johannes-nimen vanha ääntämismuoto. Ruotsinkielisillä alueilla ja Lounais-Suomessa juhlaa kutsuttiin keskikesään viittaavalla midsommar -sanalla.

 

Juhannus ei monista muista perinteikkäistä juhlista poiketen ole mitenkään uskonnollinen juhla. Juhannus on ollut useiden kymmenien vuosien ajan suosittu hääajankohta, mutta nykyisin häät pidetään usein muuna ajankohtana. Syynä lienee suomalaisten into mennä juhannukseksi mökille luonnon helmaan. Suomalaisten ehkä tämän hetken tyypillisin traditio onkin juhannuksena suunnata kaupungeista mökeille.

JUHANNUS

Juhannukseen liittyy uskomuksia, tarinoita ja jokaisella suomalaisella, ihania kesämuistoja.

Eletään vuoden valoisinta aikaa ja ehkäpä uskallan väittää, että suomalainen on juuri tähän aikaan vuodesta rennoimmillaan. Usein ihmiset pitävät keskikesästä ja miksipä ei, Suomen luonto on tällöin ehkä kauneimmillaan juuri täyteen loistoon puhjenneena.  Juhannus on yksi suomalaisten perinteisimmistä jollei perinteisin juhla.

Nuoriso viihtyy festareilla, joita Suomessa juhannuksena järjestetäänkin monia. Juhannuksena vaihdetaan rennompi vaihde päälle, grillataan, juodaan viinaksia ja saunotaan. Pääosin juhannus vietetään lähipiirissä seurustellen. Suomalaiseen luonteeseen kuuluu juhannuksen juhliminen myös kaukana kotoa, vaikkakin useimmat ulkomailla asuvat suomalaiset viettävätkin lomiensa ensi päiviä Suomessa.

Kaikkialla Suomessa poltetaan juhannusaattoiltana kokkoa. Kyseessä on alun perin itäsuomalainen tapa, joka yleistyi 1800-luvulta lähtien. Suomenruotsalaisilla alueilla kokon korvaa usein juhannussalko.