Suomenkielellä maailmalla

Finntown News

Susanna Suhonen on suomalainen kirjoittajamme, joka perehdyttää lukijoitamme ajankohtaisiin aiheisiin.

Text Box: FINNTOWN

Narellen työ villieläinten parissa

 

Narellen työ on varmasti yksi erikoisimmista. Narelle hoitaa ja hoivaa villieläimiä Melbournessa. Vaikka Narelle onkin kahden pienen pojan äiti, on hänellä aikaa myös villieläimille ja tuntuukin, että villiluonto on suuri osa perheen päivittäistä elämää.

 

Wildlife Victoria -Australiassa

Kolme naista keksivät idean Wildlife Victoriasta vuonna 1989. He halusivat tehdä jotain eläinten epätoivoiselta tuntuneelle hoidon ja kuntoutuksen tarpeelle. Kukaan ei aiemmin ollut keskittynyt hoitamaan loukkaantuneita villejä eläimiä. Samalla he järjestivät ympärivuorokautisen neuvontapuhelinpalvelun ihmisille auttaakseen villieläimiin liittyvissä kysymyksissä.

 

Wildlife Victoria:n perusidea on, että se on aatteellinen organisaatio ja sen toimintaan osallistuu useita vapaaehtoisia, jotka toimivat useissa eri tehtävissä kuten: suojelijoina, eläinten hoitajina, pelastajina, kuljettajina tai puhelinpäivystäjinä Wildline 0500 540 000:ssa. Vapaaehtoiset toki auttavat muissakin tehtävissä ja osallistuvat yleensä useampaan kuin yhteen edellä mainituista tehtävistä.

 

Wildline:n sähköistä verkostoa hyödynnetään valtion laitoksia myöten. Muun muassa eläintarhat, suojat, eläinlääkärit, virastot, poliisi ja muut pelastusyksiköt sekä julkinen yhteisö. Wildline sähköisen verkoston parissa työskentelevät auttavat neuvoen sekä tiedottaen ihmisiä esimerkiksi missä sijaitsevat lähimmät eläinsuojat. He myös ohjaavat avuntarvitsijat eläinlääkärille tai spesialistille.

 

Wildlife Victorian eläinsuojat ovat saaneet Australian hallituksen myöntämän toimiluvan (Ympäristö Ministeriö), joka mahdollistaa Australian kotoperäisten eläinten kuten kenguruiden, koaloiden, opossumeiden, delfiinien, hylkeiden, valaiden, nokkasiilien, nokkaeläinten, sammakoiden, konnien, liskojen, käärmeiden, lepakoiden sekä suuren joukon lintujen hoitamisen.

 

Wildlife keskuksen henkilökunnan ohjauksella, kouluttamisella ja suoran kontaktin välityksellä opastetaan ihmisiä asioihin kuten villieläinten tarpeet, villieläinten merkitys sekä mahdollisista uhkista, joita villieläimet voivat joutua kohtaamaan.

 

Rankkaa vapaaehtoistyötä

 

Villieläinhoitajat työskentelevät täysin ilman palkkaa itsenäisesti ja työskentelevät silloin kun heidän omaan aikatauluunsa sopii. Villieläinhoitajat tulee rekisteröidä ympäristö Ministeriöön. On laitonta hoitaa tai pitää villieläintä ilman soveltuvaa toimilupaa. Narelle aloitti Wildlife Victoriassa maaliskuussa 2004 ja on työskentelyvalmiudessa ympärivuorokauden seitsemänä päivänä viikossa. Hänen päivänsä täyttää yli 900 eläimen hoitaminen ja pelastusoperaatioissa avustaminen. Narelle on päässyt kosketuksiin jos jonkinmoisen eläimen kanssa.

 

Tuohon kirjavaan joukkoon kuuluu muun muassa erilaisia opossumeja, lehtosammakoita, harakoita, haikaroita, kenguruita, vallabeja, kilpikonnia, kookaburria, Australian tornihaukkoja, pöllöjä, mustia joutsenia, pelikaaneja ja monia muita eläimiä.


Eläimet tulevat hoidettaviksi koettuaan jonkinlaisen trauman kuten koiran pureman, kissan pureman tms., auton töytäisyn, rääkkäyksen, myrkytyksen, sotkeutumisen muun muassa verkkoihin tai vaikka elintilojen menetyksen. Lokakuussa linnuilla on lentämään opettelevia poikasia, joita on tuotu hoitoon vahingossa, kun on luultu lintujen olevan haavoittuneita. Jotkut eläimistä on tuotu suojaan pensaspalojen ja öljyvuotojen vuoksi.

 

Villieläinhoitaja tuntee dieetit

 

Hoitajan täytyy osata erottaa jokaisen eläimen laji, tietää jokaisen eläimen käyttäytymisestä, elinpaikasta ja ravintolähteistä ja tarjota eläimelle korvaava ja tasapainoinen ruokavalio sen aikaa kun tämä on hoidossa. Jotkut eläimet ovat luonnossa laumaeläimiä ja toiset erakkoja. Jo maalaisjärjelläkin ajateltuna tulee tietää viihtyykö eläin yksin vai  suuremmassa joukossa ennen kuin eläin otetaan huolehdittavaksi. Jokaisen eläimen tulee olla omillaan pärjäävä kun se vapautetaan takaisin luontoon.

 

Villieläinten kuljettaja ei katko siipiä

 

Sairaiden ja haavoittuneiden eläinten kuljettaminen on eläintenhoidollisesti merkittävässä roolissa ja vaatii myös tietämystä ja ymmärrystä jokaisen eläinyksilön tarpeista. Esimerkiksi  pyydystetyn linnun kuljetus metallihäkissä voi aiheuttaa vahinkoja, joita ei voida enää korjata. Nämä linnut kun luottavat siipiinsä etsiessään ravintoa, vahingoittuneet siivet voivat lennon aikana aiheuttaa ääniä, jotka puolestaan tekevät ravinnonpyydystämisen ja pakenemisen suojaan pedoilta

mahdottomaksi. Ainut mahdollisuus mitä linnuille, joilla on

 vahingoittuneet siivet on lopettaminen.

 


Villieläinten rohkea pelastaja

 

Pelastajien rooli on myös hyvin tärkeä villieläinten kanssa työskennellessä. Esimerkiksi Australiassa on yleistä, että kengurut eksyvät esikaupunkialueille tai sitten takapihoille. Tämä vaatii kenguruiden kiinni ottamista, mahdollista kenguruiden ensiapua ja talteenottopaikan hankintaa. Pakomahdollisuudet tulee poistaa tai lamaannuttaa kenguru ennen kuin tuo voimakas pomppija saadaan otettua kiinni. Ongelmia tuottavat matalat aidat, ikkunat ja sivustakatselijat.

 

Ennen kengurun kiinniottoa tulee nämä kaikki esteet ja mahdolliset ongelmanaiheuttajat sulkea pois tilanteesta. Toisinaan tarvitaan jopa yli kahdeksan pelastajaa ottamaan kenguru kiinni. Pelastajien tulee olla hyvin rohkeita ja varmoja omasta ammattitaidostaan, jotta vältytään lisävahingoilta. Surullista kyllä, mutta useissa tapauksissa soitetaan pelastajille isosta kenguruista, joilla on jalka katkennut tai kenguru on jäänyt aitaan kiinni. Melkein jokainen näistä eläimistä on lopetettava sillä kuntoutus on lähes aina mahdotonta.

 

Eläinkin pelkää

 

Narellen rooli villieläin keskuksessa hoitajana/pelastajana/kuljettajana on palkitsevaa, mutta Narellen mukaan myös surullista, masentavaa ja turhauttavaa. Kun sairas eläin tulee hoidettavaksi ainoastaan aiemmat virheet, tieto, harjoitus ja ajoitus mahdollistavat sen, että hoitaja voi auttaa eläintä.  Vaikka noin 60% eläimistä kuolee tai lopetetaan, ne jotka selviytyvät, tekevät työstä Narellen mukaan mukavan. Työ villieläinten parissa on sellaista, että sitä tulee muisteltua vielä kiikkutuolissakin. ”Ne eläimet, jotka eivät selvinneet ovat sydämessäni erikoispaikalla”, Narelle sanoo.


”Pyrkimykseni tulevaisuudessa on se, että voisin kouluttaa ihmisiä. Yleensä eläin on hylätty tai jätetty sen vuoksi, että ihmisen tieto villieläimiä kohtaan on olematon. Auton törmättyä esimerkiksi pussieläimeen pieni poikanen pussissa voitaisiin usein vielä pelastaa, jos ihmiset vain tietäisivät sen”, sanoo Narelle. Useimmat ihmiset säikähtävät jopa pelkäävät villieläimiä, mutta tulee muistaa, että niin pelkää eläinkin ihmistä. ”Meidän tulee oppia elämään villieläinten kanssa, opossumit, jotka menevät katolle yrittävät ainoastaan sopeutua kehityksen ja elintilojen menettämisen tuomaan uuteen tilanteeseen, jonka me ihmiset itse olemme aiheuttaneet”, Narelle toteaa.

 

Kun eläin jää auton alle ihmiset säikähtävät tai ovat epätietoisia miten tulisi toimia, tämän vuoksi moni ajaa pois. Eläintä ei saisi kuitenkaan jättää tien viereen. Jos eläin on elossa tulisi pysyä autossa ja soittaa apua. Jollet voi jäädä paikalle anna pelastajille tarkat ohjeet sijainnista ja eläimestä. Jos eläin on kuollut soita apua.

 

Australiassa ja USA:sssa järjestetään villieläin keskuksissa ympäri vuoden koulutuksia.

 

Wildlife Victoria sijaitsee 247 Flinders Lane, Melbourne 3000, AUSTRALIA. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sunday, January  01, 2006

01/06

Narelle ja sateenkaariluri

Kenguru kolariuhrina

Kengurun jalka on mennyt poikki kolarissa

Pelikaanin vapautus

Sam on puhuva cockatoo

Linnun sukellus päättyi verkkoon

Vapaaehtoinen työssä

Opossumiboksi

Yleiseen sulkasairauteen kuollut cockatoo

Työn ilot voittavat surut