Suomenkielellä maailmalla

Finntown News

Susanna Suhonen on suomalainen kirjoittajamme, joka perehdyttää lukijoitamme perinteisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin.

Text Box: FINNTOWN

Kannustavaa akrobatiaa -cheerleading

Cheerleadingin juuret ovat syvällä Amerikan Yhdysvalloissa 1880-luvulla. Tällöin Amerikan itärannikon yliopistoissa, perustettiin urheilujoukkueita kannustavia ryhmiä. Toisin kuin nykyisin, alkujaan kannustusjoukkueiden kokoonpano koostui yksinomaan miehistä. Tunnettuja yliopistoja, joista laji sai kannuksensa, ovat Princeton ja Minnesotan yliopistot. Kun viihteellisyyden arvostus urheilussa vahvistui ja stadionit suurenivat, kasvatti myös cheerleading omaa asemaansa. Tällöin pelkän kannustamisen lisäksi lajissa huomioitiin kannustuksen näyttävyys erilaisilla liikkeillä ja korostuksilla.

Yhteiskunnallisten muutosten myötä, myös cheerleadingin henki muuttui. 1920-luvulla naiset saivat mahdollisuuden yliopisto-opiskeluun ja osallistumaan opiskelijatoimintoihin kuten cheerleadingiin. Massiivinen muutos koettiin Maailman Sotien jälkeen. Lajiin yhdistettiin tanssi ja voimailu. Pikkuhiljaa vuosikymmenien vaihtuessa cheerleadingista muodostui itsenäinen kilpalaji ja viime vuosikymmenellä lajin säännöt ja arvostelu saivat tiukat normistot. Lajista on vuosikymmenten saatossa myös tullut vahva ja näyttävä laji amerikkalaisessa urheilukulttuurissa

 

Cheerleading jakautuu lajin sisällä kahteen eri lajimuotoon cheerjoukkueisiin ja cheertanssijoukkueisiin. ”Cheerleading on urheilu- ja kilpaurheilulajia, mikä koostuu tanssista, aerobicistä, telinevoimistelusta ja sirkuksesta.  Laji sisältää viisi keskeistä perustaitoa eli stuntit sekä pyramidit, akrobatia, huudot, hypyt ja tanssi. Lajissa voi olla mukana harrastajana ja kehittää edellä mainittuja taitoja vain harjoituksissa tai kilpaurheilijana, jolloin kilpaohjelma sisältää kaikki em. taidot”, kertoo yli 10 vuotta lajia harrastanut Elina Pajunen. 

 

Cheertanssijoukkueissa ei pyramideja eikä kannustushuutoja saa toteuttaa.

 

Cheerleading Suomessa

 

Lajin Suomen valloitus tapahtui 1980-luvulla. Suomessa cheerleaderit voivat toimia esimerkiksi amerikkalaisen jalkapallojoukkueen yhteydessä. Myös jääkiekon parissa nähdään cheertanssiryhmiä, mutta näistä vain yksi on virallisesti Cheerleading liiton jäsen. Suomalainen cheerleading kilpatoiminta vakautti asemansa 1990-luvulla.

 

Lajin voi aloittaa kuka vaan. Mitä nuorempana aloitat, sitä helpompi on omaksua lajinomaiset taidot. Mikä pätee kaikissa urheilulajeissa. Meillä nuorimpien joukkueen ikärajana on tällä hetkellä kouluikä. Lajissa on kaiken kokoiselle omat paikkansa. Pienimmät pääsevät pyramideihin ylimmäiseksi, kaiken koisia tarvitaan stuntteihin pohjiksi eli nostamaan niitä ja pitkät ovat stunteissa takana, koska yltävät korkeimmalle. Eniten laji kuitenkin vaatii rohkeutta kokeilla erilaisia temppuja niin stunteissa kuin akrobatiassakin sekä esiintymistaitoja. Nämä kyllä kehittyvät lajin harjoittelun myötä itsestään, jos on vain avoin oppimaan”, Elina listaa lajin vaatimuksia.

 

Elina aloitti itse lajin vuonna 1995, kun ystävät olivat kuulleet, että Jyväskylässä on amerikkalaisen jalkapallon seura Jyväskylän Seudun Jaguaarit Ry ja heillä on cheerleading-toimintaa. ”He kävivät ensin kokeilemassa ja laji kuulosti niin mukavalta, että menin mukaan”, Elina sanoo.

 

Vuonna 1995 toiminta oli Jyväskylässä aika pientä. Silloin kyseessä oli n. 8 hengen naisten joukkue ja harjoittelu koostui enimmäkseen jenkkifudis pelien puoliaikashow-esityksiä sekä huutoja.Vuonna 1999 aloitin silloisen joukkueeni kanssa kilpailemisen ja 2000 perustin meille ensimmäisen juniorijoukkueen, missä toimin valmentaja”, Elina kertoo urastaan lajin parissa.

 

Stuntteja ja rankaa treeniä

 

Elina valmensi kuusi vuotta A-junioreita ja kaksi vuotta A-naisia. Vuonna 2005 hän perusti seuran Jyväskylä Jaguars Ry:n, missä heillä on nyt 160 cheerleaderia seitsemässä eri joukkueessa ja mukaan kuuluu vielä naisten amerikkalainen jalkapallokin. Elina on myös kyseisen seuran puheenjohtaja.


Usein ajatellaan, että cheerleading on vain tyttöjen juttu, mutta lajissa on kyse paljon muustakin. Laji vaatii fyysisesti paljon. Kun laji muuttuu kilpailuksi, tarvitaan hyvää peruskuntoa, voimaa nostaa stuntteja ja nopeutta sekä räjähtävyyttä saada hypyt nousemaan ja akrobatia näyttäväksi. ”
Nämä taidot eivät parane vain huiskia heiluttamalla. Kilpacheerleadingissä käytetään huiskia vain rekvisiittana kilpailuohjelmissa tanssi tai huuto-osiossa. Näitä fyysisiä ominaisuuksia harjoitellaan treeneissä lajitaitoihin sisällytettyinä sekä juoksulenkein ja kuntosalitreenein”, Elina napauttaa epäilijöille. Lajiin liittyen tulee huomioida myös se, että esimerkiksi amerikkalaisissa cheerleading-ryhmissä on mukana miehiä juuri voimaa vaativien tehtävien takia. ”Itse olen aina rakastanut stuntteja. Niitä ei muissa lajeissa ole, ainakaan yhtä monipuolisia ja haastavia”, Elina täsmentää.

 

Elinan mukaan lajissa parasta on se, että se on niin erilainen kuin muut lajit. Laji on todella haastava ja aina on uutta opittavaa. Eniten Elina itse rakastaa stuntteja ja pyramideja. ”Huonointa on ehkä se, että lajissa on harvemmilla seuroilla tarjolla harrastajaryhmiä näin vanhemmille kilpailu-uran jälkeen. Tämä on nyt seurassamme kehitteillä”, Elina vihjaa.

 

Miehet rohkeasti mukaan

 

Kun kysyin Elinalta mihin saakka lajin parissa voi edetä hän kertoi, että edetä voi vaikka maailmanmestariksi asti. Maailmanmestarin paikkaa on kuitenkin viime vuodet pitänyt Japani, mutta Suomi on aina ollut mitaleilla. Ensin on kuitenkin saavutettava oman joukkueensa kanssa paikka Suomessa SM-karsintojen kautta SM-kilpailuihin. Sieltä sarjojen kaksi parasta pääsee joka vuosi EM-kilpailuihin ja paras joka toinen vuosi järjestettäviin MM-kilpailuihin. MM- kilpailut järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa 2007 marraskuussa ja mukana oli ensimmäistä kertaa myös naisten allstars-joukkue Suomesta, minne karsittiin jäsenet kaikista vapaa-ehtoisista. ”He toivat Suomelle hopeaa”, kollegojensa menestyksestä nauttiva Elina riemuitsee.

 

Cheerleadingia Elina suosittelee kaikille niille, jotka haluavat vauhdikkaan ja monipuolisen extreme-harrastuksen. Myös niille, jotka haluavat esiintyä ja pitävät joukkuelajeista. Lajin parissa löytyy, yksilö- ja duosarjoja, mutta enimmäkseen toimitaan ryhmässä. Laji sopii niin tytöille kuin pojillekin. ”Meillä on poikia/miehiä kolmessa joukkueessa ja mikäs on heille sen mukavampaa kuin treenata suuren tyttölauman mukana. Pojilla on myös voimaa nostaa ja heittää stuntteja sekä rohkeutta tehdä hurjia permantoakrobatiatemppuja”, sanoo Elina rohkaistakseen myös poikia liittymään lajin pariin.

 

Reilun kymmenen vuoden aikana lajin parissa on Elinalle sattunut ja tapahtunut paljon, mutta mieleenpainuvimpana hetkenä hän muistelee sitä, kun he joukkueen kanssa voittivat naisten B-sarjan kultaa vuonna 2003.

Myös se hetki, kun hänen siskonsa, jota Elina valmensi, voitti junioreiden yksilö pronssia Moskovan EM-kilpailuissa 2005 sekä aikuisten yksilö hopeaa Tanskan EM-kilpailuissa 2007, on jäänyt hänen mieleensä parhaimpana hetkenä.

 

Suomessa löytyy useasta kaupungista kilpacheerleadingseura. Nämä seurat löytyvät helpoiten Suomen Cheerleadingliiton sivuilta eli www.scl.fi. Elina Pajunen harrastaa lajia Jyväskylä Jaguarseissa, mistä lisätietoa joukkueista saa seuran nettisivuilta www.jaguarscheer.com .

 

 

Kuvat: Gene Galin, http://www.accfootballphotos.com

 

Sunday, January 20, 2008

01/08