Jon (Jone) Krigsholm
-Iron Butt
Jon (Jone) Krigsholm kertoo olevansa iätön nuorimies Helsingistä, joka on katsellut elämää avoimin silmin, nähnyt ja kokenut paljon sellaista mihin kaikilla ei ole mahdollisuuksia. Hänen toiveissaan oli muusikon ura, mutta moottoripyöräily veikin miehen mukanaan 15-vuoden iässä.
”Ekan oman prätkäni ostin vuonna 1968, BSA:n, joka oli 350cc. Sen jälkeen on eri merkkisiä ja kokoisia pyöriä ollut vino pino”, Jone kertoo. Ja jatkaa samaan hengen vetoon ajavansa tällä hetkellä Triumph Rocket 3:lla. ”Se on 2300cc”, hän lisää.
World is our playground!
Jonen seikkailuista ja saavutuksista saisi aikaan vaikka romaanin, niin paljon hänellä on upeita kokemuksia. Eittämättä yksi mielenkiintoisimmista jutuista kuitenkin liittyy niin sanottuun Iron Butt -ajoon. Iron Butt Associationiin kuuluu yli 30 000 jäsentä. He ovat omistautuneet moottoripyöräilylle ja kuten nimestäkin voi aavistaa, kyseisen järjestön jäsenet ajavat pitkiä matkoja. Iron Butt Association on pääsääntöisesti Yhdysvalloissa toimiva yhteisö, mutta heillä löytyy jäseniä maailmanlaajuisesti. Tämän vuoksi heidän sloganinsa onkin ”World is our playground!”
IBA Finland (eli IBAF) on vuonna 2000 perustettu moottoripyöräilyjärjestö suomalaisille motoristeille, joiden mielestä moottoripyörät on tehty ajettaviksi. Jäseniä on noin 850 kaikkialla Suomessa. Jäseneksi pääsee ainoastaan suorittamalla kansainvälisen Iron Butt Associationin (IBA) sääntöjen mukaisesti hyväksytyn matka-ajon. IBA Finland pyrkii edistämään matkamoottoripyöräilyä ja liikenneturvallisuutta sekä tekemään tunnetuksi IBA:n sääntöjen mukaisia matka-ajosuorituksia. IBA Finland neuvoo ajojen suorittamisessa, järjestää ajosuoritustilaisuuksia sekä jäsenten tapaamisia ja on valtuutettu hyväksymään suomalaisten motoristien ajosuorituksia.
Myös Jone on tämän yhteisön jäsen ja suorittanut yhden haasteellisimmista ajoista ikinä. Kyseistä Iron Butt ajoa ei Jone kauaa päässyt harkitsemaan. ”Ystäväni Neumanin häissä elokuussa vuonna 2000 frendit kysyivät minulta, mitä aion tehdä ensi (2001) talvena. Vastasin samalla sekunnilla et ajan Iron Butt:n (1000 mailia/1600 kilometriä) tulevan tammikuun 15 päivä”, mies kertoo. ”Näin homma oli lyöty lukkoon sillä samalla hetkellä ilman mitään ennakkosuunnitelmia ja ilman, että olisi mitään tietoa kelistä kyseisenä päivänä. Tiedettiin ainoastaan se asia, että silloin on talvi”, hän jatkaa.
Jone kuvailee itseään ”tässä ja nyt henkilöksi” eikä luonnehdintaa tarvitse epäillä lainkaan. Hän kuitenkin haluaa muistuttaa, ettei suinkaan lähtenyt soitellen sotaan, vaan hänellä on vankka tausta pitkän matkan ajoista, myös talvisin. Onpa mies on moottoripyöräillyt eräänä talvena Nordkappiinkin.
Hyvää huomenta Suomi!
Jonen Iron Butt -ajo käynnistyi sovitusti tammikuun 15. päivän aamuna vuonna 2001. ”Olin vieraana Huomenta Suomi lähetyksessä Lauri Karhuvaaran ja Tiina Klemettilän jututettavana”, Jone kertoo. Kameroiden pyöriessä mies lähti ajamaan suoritustaan. Uskomattomalta tuntuva suoritus sai myös amerikkalaiset moottoripyöräkollegat ihmettelemään: "Somebody forgot to tell Jon Krigsholm from Finland that rides like this are not possible!". Kukaan ei ollut aiemmin suorittanut Iron Buttia talvella. Mahdottomasta tuli totta, kun Jone seuraavana aamuna ajoi prätkällä MTV3:n studioille Huomenta Suomi-lähetykseen kertomaan tuntemuksiaan ajettuaan alle vuorokaudessa 1000 mailia eli 1600 kilometriä. ”Näytin huoltoasemakuitit Latelle, joka oli ihan äimän käkenä. Ajoin matkan seitsemääntoista ja puoleen tuntiin kuudella hetken pysähdyksellä”, Jone kertoo.
Vaikka tuollaisen matkan luulisi vaativan veronsa, ei Jone tunnusta olleensa lainkaan väsynyt matkan jälkeen. ”Aikaa ja voimaa olisi ollut jatkaa vaikka vielä samaan syssyyn 500 mailia lisää jos olisin viitsinyt, mutta ei makeaa mahan täydeltä”, hän vitsailee.
Lasten Klinikoiden asialla
Mikä sitten saa aikuisen miehen ajamaan moottoripyörällä ääriolosuhteissa ja vieläpä vieden myös itsensä fyysisesti ihan äärilaidalle. ”Olisikohan pienellä hulluudella osuutta asiaan. Rajoja täytyy etsiä, ei ole vielä tulleet vastaan”, Jone pohtii vastausta kysymykseeni. Taustalla on kuitenkin syvällisempikin merkitys ajosuoritukselle. Jone on Lasten Klinikoiden Kummi ja kerää rahaa sairaille lapsille. Hänen tempauksensa oli oiva mainoskikka hyväntekeväisyysrahankeruuta ajatellen. ”Ajoitin ajon tarkoituksella ajankohtaan juuri ennen Helsingin Moottoripyörämessuja (tammi-helmikuun vaihde), jotta ihmisille jäisi naama mieleen”, hän toteaa.
”Harmi vaan, että Suomen Messut eväsivät rahan keräämisen järjestämissään tapahtumissa”, Jone jatkaa. Jone harmittelee myös, että messujärjestäjät eivät ymmärtäneet sitä tarkoitusta, mikä tällä keräyksellä on Lastenklinikoille ja 2-3 vuoteen Jone ei ole päässyt enää Prätkämessuille keräämään rahaa sairaille lapsille. Jone kuitenkin iloitsee, että muuten rahankeruu sairaille lapsille on onnistunut hyvin jo useamman vuoden ajan. Suuret kiitokset mies tahtoo lähettää FHRA:lle ja Martti Luosulle, joka on antanut osaston Jonen käyttöön American Car Show:ssa. ”Rahaa on saanut ihan vapaasti kerätä lippaisiin”, hän sanoo.
Moottoripyöräilyn lisäksi Jonen elämässä vaikuttaa suuresti myös musiikki. Vaatimattomasti Jone kertoo olevansa musiikin saralla statistin osassa. ”Suomen Kansallis-oopperassa olen ollut muutamassa kappaleessa mukana, Helsingin Kaupungin Teatterissa olen ollut Diivoissa Frank Hirven osassa ja Danny Show:n Prätkäjutut olen tehnyt vuosia”, mies listaa.
Jone on esiintynyt televisiossa muutenkin kuin Huomenta Suomi lähetyksessä. Jone on voitu nähdä tv-sarjoissa tai elokuvissa, jossa hän on esiintynyt usein. ”Yksi Jussi-patsaskin saavutettiin Operaatio Interheil draamasarjalla vuonna 2000, joka oli 3-osainen ja tuli TV 2:n puolelta ulos. Siinä minulla oli Osmon rooli”, Jone kertoo.
Floridan kalaruuat ja auringon lasku
Jos pohjoiset ajo-olosuhteet ovat tulleet Jonelle tutuksi, tuttuja ovat myös Amerikan raitit. Jone on pyörähtänyt niillä 22 vuoden aikana yli 30 kertaa. Jone sanoo, että Daytona Bike Week on yleensä yksi kiintopiste hänen talvisille matkoilleen Floridaan. ”Pidän Floridan talvi-ilmastosta. Ei ole liian kuumaa, mutta tarkenee shortseissakin”, hän tarkentaa. ”Key West Floridan eteläkärjessä on myös paikka, jonne olen palautunut aina uudelleen ja uudelleen, ne kalaruuat ja auringon lasku. Avot'. Siellä ei ollut heinäkuullakaan liian kuuma. Saari-ilmasto ja lempeät tuulet tekivät olon siedettäväksi.”, hän jatkaa Floridan hehkutusta.
Kokemukset uudesta mantereesta ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia ja Jone kertookin jatkavansa Amerikassa matkailuaan. Menneenä talvena mies oli viihtynyt Amerikassa yhteensä kuusi viikkoa kahteen eri otteeseen. Jone on havainnut, että Amerikassa ollaan Suomea "jäljessä" muutamissa asioissa ja vastavuoroisesti myös "edellä" toisissa. Jonen toiseksi vanhin poika on hyvin innostunut moottoripyöräilystä ja matkustelee myös Amerikassa. ”On siis jalan jäljilläni”, ylpeä isä toteaa.
”Ei pidä mököttää”
Kaikin puolin Jone vaikuttaa sosiaaliselta, aktiiviselta ja positiiviselta henkilöltä ja vaikka hän osallistuu mitä suurimmin hyväntekeväisyysjuttuihin ovat nämä aktiviteetit hänelle enemmänkin hauskaa ajan "tappoa" kuin pelkkää hyväntekeväisyyttä. ”Elämä on rajallista, miksi sitä pitäisi murehtia ja mököttää”, hän huomauttaa. Välillä tämä mies vaihtaa asfaltin korkealle pilviin ja kiitää Airveteran Ry:n DC-3:n kyydissä ilmojen halki.
Jonen suurin haaveista on pysyä terveenä. Hän tietää mistä puhuu, sillä mies on leikattu useaan kertaan. Yksi leikkaus on ainakin vielä edessä. ”Minulle tehdään ihonsiirto jalkaan. Poltin sen vuosi sitten Skootterin tulikuumaan pakoputkeen Thaimaassa. Mutta eteenpäin mennään hymyssä suin, joskus hieman irvistellen ”, tämä positiivinen motoristi toteaa.
Kuvat: Jonen kotialbumi
