Kristiina Helenius
Amerikkalaisen kauppakamarin AmCham Finlandin johtaja Kristiina Helenius kertoo haastattelussa saapuneensa juuri muutama tunti aiemmin Washingtonista Helsinkiin. Washington on naiselle erittäin tuttu ja rakas paikka, sillä hän asui siellä lehdistöneuvoksena Suomen Washingtonin-suurlähetyksessä toimiessaan.
-Olin ollut aikaisemmin Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana ja opiskelemassa. Tiesin, että viihtyisin Amerikassa hyvin, ja olin jo vuosia lukenut poliittisia elämänkertoja, Kristiina Helenius kertoo ajasta, kun hän oli vasta muuttamassa Washingtoniin.
Suomen Washingtonin suurlähetystön lehdistöneuvos 2001–2007
Kristiina Helenius aloitti työnsä lehdistöneuvoksena syyskuun alussa, neljäs päivä, vuonna 2001. -Kun raotin ensimmäisenä aamuna verhoja ja katsoin ulos ikkunasta kadulle, tuli hyvin vahva tunne siitä, että olen oikeassa paikassa. Washington sopii minulle, ja vaikuttaa siltä, että minäkin sovin aika hyvin Washingtonille, nainen sanoo hymyillen.
Kuudentena Washington-työpäivänä Kristiina Heleniuksen työnluonne ja tavoitteet muuttuivat täysin. Koko maailma muuttui, sillä kuudes työpäivä oli 911. -Emme olleet perheenä päässeet vielä edes asettumaan, vaan asuimme hotellissa, enkä minä ollut edes tavannut esimiestäni eli suurlähettilästä, joka oli terrori-iskujen sattuessa vielä kesälomalla.
Helenius kertoo kokevansa hyväksi sen, että ehti aloittaa juuri ennen terrori-iskuja. -Pääsin alusta lähtien uuteen maailmanjärjestykseen ja seuraamaan, miten Yhdysvallat reagoi. Elämä oli monta vuotta yhtä matalaliitoa. Seurasimme ja raportoimme (mieheni oli MTV3:n kirjeenvaihtaja) Yhdysvaltain asioista, ja rakensin siinä kaiken aikaa suhteita toimittajiin ja tiedottajiin. Siinähän oli kaksi sotaa, ja koko ulkopolitiikka meni uusiksi, hän kuvailee kokemaansa.
-Lehdistöneuvoksen työ Suomen brändin ylläpitäjänä ja viestinviejänä oli huippu kiinnostavaa varsinkin, koska mitään valmista sapluunaa ei ole. Pitää vain yrittää käyttää hoksottimiaan ja tuntea mahdollisimman paljon vaikutusvaltaisia ihmisiä, Helenius sanoo ja jatkaa, että työstä voisi tietysti kertoa kymmeniä tarinoita ja opetuksia.
Työssään Helenius sanoo erityisesti pitävänsä ihmisistä. Washingtonissa ollessaan hän tapasi paljon ansioituneita ja kiinnostavia ihmisiä, joita ei muualla tapaisi. -Ihmiset ovat Washingtonin paras puoli, hän toteaa.
Erityisesti tapaamistaan ihmisistä hänelle jäi mieleen Tony Snow, joka oli Valkoisen talon tiedottaja. -Hän sairastui ja kuoli tehtävänsä aikana syöpään. Tapasimme työn kautta mutta meille syntyi lyhyt ja intensiivinen ystävyys. Minulla on Tonyn kuva yhä seinällä, Helenius sanoo lämpimästi.
WASHINGTON
Kristiina Helenius kuvailee Washingtonia vallan ja politiikan globaaliksi pääkaupungiksi. -Se on ristiriitainen ja täynnä äärimmäisyyksiä. Se on myös ainoa lajissaan. Uskallan sanoa näin, koska olen asunut ja tehnyt töitä myös Brysselissä, mitä usein pidetään toisena johtavana hallintokaupunkina. Bryssel on aika lailla erilainen kuin Washington.
Helenius sanoo toimittajana, diplomaattina ja nykyisin AmChamin johtajana Washingtonin olevan hänelle itselleen yksinkertaisesti maailman napa, ammatillisesti siksi, että sen tekemiset heijastuvat joka puolelle ja henkilökohtaisesti siksi, että hän perheineen on viettänyt siellä elämänsä tähän asti huikeimmat vuodet.
Washingtoniin matkaaville Kristiina Helenius kehottaa paneutumista kaupunkiin. -Auttaa, jos on kiinnostunut historiasta ja politiikasta ja presidenteistä ja vaikkapa Watergatesta. Sitten voi vain seurata omia kiinnostuksen kohteitaan ja saada niihin aivan uuden, syvemmän näkökulman, hän vinkkaa.
Heleniuksen itsensä mielestä esimerkiksi Venäjän suurlähetystö on kiinnostava paikka. -Se oli tietysti aikaisemmin Neuvostoliiton suurlähetystö. Se sijaitsee mäellä, korkealla paikalla, ja on monen korttelin suuruinen itsenäinen bunkkeri, jossa on omat asunnot, omat koulut, omat lääkärit ja oma kulttuurikeskus. Kävimme siellä kerran konsertissa, ja tuntui, kuin olisi astunut pois Washingtonista ja suoraan Moskovaan. Kultahampaiset rouvat, jotka myivät väliajalla viiniä, eivät osanneet puhua englantia. Kylmän sodan aika on mahtanut olla aika erilaista!
Kirja itselle ja kohtalotovereille
Washington aikanaan Helenius sairastui imukudossyöpään vuonna 2005. Elämän hetkellisesti pysäyttänyt uutinen mullisti ymmärrettävästi Heleniuksen ja hänen perheensä elämän. Taistelusta syöpää vastaan ja siitä paranemisesta syntyi kirja ”Mikä maa, mikä syöpä”, jonka Kristiina kirjoitti lähinnä itselleen sekä muille syöpää sairastaville sekä kaikille Washingtonista kiinnostuneille.
-Ajattelin, että sairauskertomuksesta saisi vähän tavallisuudesta poikkeavan tavan kirjoittaa Washington-muistelmat. Olen yrittänyt välttää kaiken surkuttelun ja kuvata vain, millaista on sairastua ja millaista on asua sairaana Washingtonissa. Minulle kirja oli tapa käsitellä imukudossyöpään sairastumista ja toisaalta yrittää muuttaa kurja asia jotenkin hyödyksi. Suurena motiivina olikin antaa kohtalotovereille toivoa.
Työtä Suomen puolesta
Tällä hetkellä Kristiina Helenius työskentelee AmCham Finlandin toimitusjohtajana. Työ koostuu Suomen vahvuuksien edistämisestä ja kansainvälisten yritysten menestyksen tukemisesta. -Tapaan edelleen, kuten entisissäkin tehtävissäni, vaikuttajia liike-elämästä, politiikasta ja mediasta. Puhun asioista, jotka meidän mielestämme auttaisivat Suomea menestymään globaalissa kilpailussa ja tekisivät Suomesta houkuttelevamman paikan elää ja tehdä töitä, Helenius sanoo.
Yhä edelleen Kristiina Helenius säännöllisesti Washingtoniin, joka matka on uusi kokemus. -Amerikan kokemukseni on ollut saada tuntea monessa eri tilanteessa Amerikan dynamiikka, positiivisuus ja energia. Ne haluaisin ottaa mukaani ja kokea aina vain uudelleen.
http://www.amcham.fi/
