Suomenkielellä maailmalla |
Finntown News |
Susanna Suhonen on suomalainen kirjoittajamme, joka perehdyttää lukijoitamme perinteisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin. |
HANNA-LEENA OLVERA—Tanssia, tanssia, tanssia Vaikka nuori nainen iloitsikin tanssinopettamisesta Suomessa, tuntui hänestä, että oli korkea aika lähteä matkalle. Hanna alkoikin selvitellä mahdollisuuksiaan. -New Yorkiin päädyin hyvän ystäväni ehdotuksesta, hän kertoo kohdevalinnastaan. Hanna pääsi Dance New Amsterdamin kansainväliseen viisumi-ohjelmaan tanssioppilaaksi ja niinpä matka New Yorkiin oli varmistunut. -Kun ohjelmani ensimmäinen osa oli lopussa kuuden kuukauden päästä, ei kotiin paluu enää tuntunut oikealta. Niinpä siis jäin ja täällä sitä vieläkin ollaan, Hanna naurahtaa. New York is something else
-Jotkut sanovat, ettei ole toista paikkaa kuin tämä, allekirjoitan myös sen. Minusta täällä on mahtavaa se, että yhtenä hetkenä voin istua metrossa kuuntelemassa uskomattoman hyvää lauluesitystä ja seuraavana saan nähdä taitavan maalarin antavan näytön työstään kadun kulmassa. Ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä. Juttu puhkeaa tuntemattomien kanssa milloin mistäkin, missä tahansa, milloin tahansa, Hanna listaa New Yorkin hyviä puolia. Kaupungin syke on hektinen ja välillä myös Hannasta tuntuu, että päivät vain vilisevät silmissä eivätkä kaikki asiat maailman yhdessä suurimmista metropoleista ole positiivisia. -Ihmisillä on aina kiire. Joillakin on mielessä vain ura, raha ja oma napa. Toki isoon kaupunkiin mahtuu myös paljon köyhyyttä, likaisuutta ja rikollisuutta, mutta mihinkä suureen kaupunkiin ei. Hanna kokee New Yorkin taiteilijoille tyypilliseen tapaan inspiroivana kaupunkina. -Minulle jo pelkästään Manhattanin sillan ylittäminen iltaisin kotiin Brooklyniin mentäessä on aina pakahduttava kokemus, Hanna toteaa. Nykytanssia Oltuaan New Yorkissa kuukauden verran Hanna pyrki kahteen paikalliseen nykytanssiryhmään ja pääsi molempiin sisään. Tanssiminen näissä ryhmissä ja opiskelu DNA:lla piti naisen ensimmäisen vuoden kovin kiireisenä. -Ensimmäisen vuoden jälkeen jätin toisen ryhmän, koska koin, ettei aikani riita mihinkään muuhun - olinhan edelleen myös opiskelija, Hanna toteaa. Hän teki kuitenkin muutamia pikku projekteja siinä sivussa sekä kokeili onneaan myös muutamissa isommissa pääsykokeissa. -Kilpailu täällä on erittäin kovaa ja ilman greencardia ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia, Hanna sanoo. Tanssiryhmistä monikaan ei saa samanlaista taloudellista tukea New Yorkissa niin kuin esimerkiksi Suomessa.
-Muutettuani New Yorkiin tanssinopetus on jäänyt vähemmälle. Tämän kevään yksi tavoitteistani onkin paneutua opettamiseen enemmän. Kuvat: Sivuprofiili ja Manhattan-skyline |Salla Kananen |
Thursday, March 29, 2012 |
06/2012 |