|
Suomenkielellä maailmalla |
|
Finntown News |
|
Susanna Suhonen on suomalainen kirjoittajamme, joka perehdyttää lukijoitamme ajankohtaisiin aiheisiin. |
|
Hummani hei, hevosharrastuksen huumassa
Yleisesti ajatellaan, että hevoskärpänen puraisee ainoastaan pikkutyttöjä. Kiinnostus hevosalaa ja hevosharrastamista kohtaan on kuitenkin viimeisten vuosikymmenten aikana lisääntynyt Suomessa huomattavasti kaikissa ikäluokissa.
Suomen Hippos Ry:n mukaan Suomessa on yli 60 000 hevosta ja niiden määrä kasvaa tuhannella hevosella vuodessa. Hevosala ja -harrastustoiminta työllistää jo kunnon joukon hevosiin hurahtaneita ja harrastajien määräkin on kivunnut huimiin lukumääriin. Hevosharrastusta voidaan siis pitää varsin merkittävänä toimintana kaiken ikäisten keskuudessa. Hevosmäärän kasvaessa myös hevoselämysten kysyntä on ollut vahvassa kasvussa ja ehkä ei ole liian rohkeaa väittääkään sen johtuvan maatalouden uudenaikaisesta positiivisesta imagosta erilaisten palveluiden ja elämysten tarjoajana. Polttari-, työ-, lapsi- sekä vammaisporukat ovat löytäneet hevoset. Tämän vuoksi elämyspalveluja osataankin jo nykyään tarjota sekä markkinoida. Ja kun asiaa pohtii niin mikäs tietysti sen mukavampaa kuin istuttaa tuleva morsmaikku silmät sidottuna tuliluonteista oria taltuttamaan tai lähteä työporukalla vaeltamaan luonnonhelmaan.
Hevosharrastus on sinänsä aivan eri juttu kuin kertaluonteiset kokeilut. Hevosharrastajat ovat hyvin sitoutuneita hoidokkeihinsa ja vaikuttaa siltä kuin nuo upeat eläimet olisivat harrastajalle kuin perheenjäsenet. Mikä hevosharrastuksessa sitten kiehtoo ja miksi se vie niin täysillä mukanaan? Otin asiasta selvää alan ammattilaiselta Keijo Suhoselta, jolla on lähes parinkymmenen vuoden kokemus hevosalasta.
Keijo on saanut ensituntuman hevosiin jo alta kymmenvuotiaana pojankoltiaisena ollessaan isänsä kanssa savotassa. Tällöin Keijo ohjasti puukuormaa vetävää suomenhevosta. Savotta-aikaa ei Keijo luonnehdi hevosharrastukseksi, sillä silloin hevonen oli raa’asti sanottuna työväline ja työ äärimmäisen raskasta. ”Taisin minä olla savotassa 3 - 4 talvena ja lisäksi heinänteko aikaan siskojen kanssa ajettiin hevosella heiniä pellolta”, Keijo muistelee. Varsinainen hevoskärpänen puraisi Keijoa vasta, kun perheen tyttärille hankittiin hevonen 16 vuotta sitten. Hankittu hevonen osoittautuikin enemmän ravi- kuin ratsuhevoseksi ja tyttärien harrastus vaihtui isän ja äidin harrastukseksi. Tätä kautta ravit tulivat sydämenasiaksi ja sillä tiellä Keijo vaimonsa Päivin kanssa on vieläkin.
Ihan mutkatonta ei hevosharrastelu ole ollut ja kun kyseessä ovat isot eläimet tulee aina olla varuillaan. Kerran ollessa ajamassa hevosia, joutuivat Keijo ja Päivi huomaamaan hevosharrastuksen nurjan puolen rankalla kädellä. Hevonen pillastui takana tulevan rekan jarruja, jolloin Päivi sinkoutui kärryiltä pää edellä asfalttiin. Rytinässä kuoli yksi hevonen ja Päivi loukkaantui lievästi. Enemmän hevoset ovat silti iloa tuoneet kuin surua, vaikka tuollaiset tapahtumat eivät hevin unohdukaan.
Kun kysyin mitä hevosharrastus Keijon mielestä vaatii, ei vastausta tarvinnut kauaa miettiä: ”hyvät hermot”, hän vastaa. ”Menestys raviharrastuksessa on ailahtelevaa ja kukapa hevosia kilpailuttaisi, jollei toivoisi niiden menestyvän”. Perään Keijo lisää, että kuitenkin yksi painavimpia syitä harrastustoimintansa valintaan ovat hevoset itse.
Vaikka usein talleilla näkee liudan innostuneita pikkutyttöjä ei Keijo allekirjoita, sitä etteikö hevosharrastus sopisi aikuisille miehillekin. ”Hevosharrastus on rankkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin ja siihen on sitouduttava kaikin puolin, myös taloudellisesti. Ja olipahan tuo eläin kissa, koira tai sitten hevonen siitä on pidettävä huolta”. Eikä hevosharrastus tunnu myöskään ilmaista olevan, kun Keijo kertoo, että pollen ylläpito per turpa maksaa keskimäärin noin 2000 vuodessa ja itse hevonenkin maksaa hankkiessa 2000 eurosta reilusti yli 150 000 euroon. Plus talli, tarha, välineet ja niin poispäin. Hankinta- ja ylläpitohinnan vuoksi Keijon mielestä oman hevosen hankinta sopiikin niille, joilla on vakaa ansiotulo ja todellinen into hommaan.
”Kyllä paras juttu lapsille on hoitohevoset, koska lapsien innostus voi lopahtaa ja hevonen jää sitten vanhemmille, jotka eivät välttämättä hevosta olisi alunperinkään halunneet. 12 - 13-vuotias pärjää jo hyvin hevosen kanssa, mutta pitää muistaa, että kyseessä on iso ja jalo eläin.”, ohjeistaa Keijo kaikkia innokkaita isoja ja pikku heppahöperöitä. Ensimmäiseksi omaksi hevoseksi Keijo suosittelee noin 10-vuotiasta suomenhevosruunaa, sillä ne ovat hänen mukaansa yleensä kaikkein rauhallisimpia.
HEVONEN ELÄKEIÄLLÄ
Keijo on itse eläkeläinen ja suosittelee harrastusta myös muille eläkeläisille. ”Siinä saa automaattisesti liikuntaa ja saa olla eläinten kanssa”. Myös hevoshomman henkistä puolta Keijo korostaa, sillä hänen mukaansa hevonen on hyvä ja kuuliainen kaveri.
Keijolla itsellään hevosharrastus muuttui työksi noin kymmenen vuotta sitten ja siinä auttavana kätenä oli vaimo Päivi. Hevosharrastuksesta ja raveista tuli tällöin säännöllisempää. Keijolla ja Päivillä oli hevosten lisäksi viitisentoista vuotta hevosalan yritys, jossa myytiin ympäri Suomen ja ulkomaillekin ravivarusteita. Vuosi sitten Keijo jäi eläkkeelle ja myi yrityksensä. Silti tallissa on vielä viisi hevosta eläkepäivien ilona. Red Rose Hurricane (6v.), Lake’s Best Lady (7v.), Jere Junior (1v.), Turon Taika (7.v) ja Hovi Arska (7v.) pitävät varmasti päivät työn täyteisinä ja ravi-illat jännittävinä.
HEVONEN KUIN AJATUS
”Amerikan mantereella hevosharrastus on pitkällä verrattuna Suomeen. Atlantin yli lennätetään laatu hevosia Suomeen niin ravi- kuin siitostoimintaan, mutta kaikkialla hevosen hoito vaatii samaa rakkautta eläimiin ja hyvät tilat, jossa hevonen voi ”kirmailla”. Eikä eläintä saa koskaan laiminlyödä mitenkään”, Keijo sanoo. Lisäksi hän toteaa, että Amerikasta tulee hyviä hevosia.
Kysyessäni Keijolta millainen sitten hänen mielestään on hyvä hevonen hän kertoi hyvällä hevosella olevan kunnon suku, rakenne ja luonne. ”Luonne on hyvällä hevosella kuin ajatus”. Niille, jotka eivät tiedä mitä tämä tarkoittaa selitettäköön, että tällöin hevonen tekee kaiken mitä isäntä pyytää.
Hevosenhoidon päiväohjelma:
6.00AM Hevosten aamuruokinta 8 - 9.00AM Hevosten tarhaus 10 - 12.00AM Hevosten ajaminen/ratsastus 12.00AM Ruokinta 4.00PM Ruokinta ja hevosten otto sisälle 8.30PM Iltapala ja tallikierros |
|
Saturday, September 17, 2005 |
|
9/05 |
